Raija Tuuliaisen muistokirjoitus

Rai­ja Tuu­liai­nen 1941–2021 − luon­non­suo­je­li­ja etujoukoissa

Suo­men suu­rim­piin luon­non­suo­je­lua rahoit­ta­viin sää­tiöi­hin lukeu­tu­va Rai­ja ja Ossi Tuu­liai­sen sää­tiö menet­ti toi­sen­kin perus­ta­jan­sa, kun Rai­ja Tuu­liai­nen kuo­li 19. päi­vä elo­kuu­ta 2021 vai­ke­aan sai­rau­teen. Rai­ja Tuu­liai­nen (o.s. Olk­ko­nen) perus­ti sää­tiön tou­ko­kuus­sa 1990 ensim­mäi­sen puo­li­son­sa, Ossi Tuu­liai­sen, kans­sa teke­män­sä tes­ta­men­tin mukaisesti.

Tuu­liai­set rakas­ti­vat luon­toa sekä met­säs­tys­tä ja kalas­tus­ta. Päi­vä­työn­sä he teki­vät Ossi Tuu­liai­sen isän aloit­ta­mas­sa, maa- ja vesi­ra­ken­nusa­lal­la moni­puo­li­ses­ti toi­mi­nees­sa yri­tyk­ses­sä. Kos­ka peril­li­siä ei ollut, Tuu­liai­set päät­ti­vät lah­joit­taa menes­tyk­sek­kääs­sä yri­tys­toi­min­nas­sa kar­tut­ta­man­sa varal­li­suu­den sää­ti­öön, jon­ka teh­tä­väk­si tuli ”tukea eläin­suo­je­lu­työ­tä ja Lemin kun­nan alu­eel­la tapah­tu­vaa riistanhoitotyötä”.

Sää­tiön ensim­mäi­nen avus­tus myön­net­tiin sai­maan­nor­pan suo­je­luun, jota on sit­tem­min tuet­tu noin kah­del­la mil­joo­nal­la eurol­la. Norp­pa­kan­ta on sää­tiön toi­min­ta­vuo­si­na kol­min­ker­tais­tu­nut ja on noin 420 yksi­löä. Sai­maan­norp­pa on Suo­men ainoa koto­pe­räi­nen nisä­käs ja par­hail­laan Met­sä­hal­li­tus val­mis­te­lee sen eli­na­lu­een hake­mis­ta Unescon maailmanperintöluetteloon.

Rai­ja ja Ossi Tuu­liai­sen sää­tiö on kas­va­nut 31 vuo­des­sa mer­kit­tä­väk­si luon­non ja luon­non­suo­je­lun tuki­jak­si; koko­nai­sa­vus­tus­sum­ma on lähes kym­me­nen mil­joo­naa euroa. Sää­tiö myön­tää vuo­sit­tain avus­tuk­sia noin 500 000 euroa ja avus­tus­koh­tei­ta on koko maas­sa. Niis­tä mer­kit­tä­vim­mät ovat olleet edel­lä mai­ni­tun sai­maan­nor­pan lisäk­si uha­na­lai­set kalat, joki­hel­mi­sim­puk­ka ja luon­to­do­ku­men­tit. Sää­tiön met­sis­tä on yli sata heh­taa­ria suo­jel­tu pysy­väs­ti Metso-suojeluohjelmalla.

Rai­ja Tuu­liai­sen rak­kaus luon­toon ja eläi­miin juon­taa lap­suu­teen. Hän syn­tyi pie­nen maa­lais­ta­lon tyt­tä­rek­si Lemil­lä, Ete­lä-Kar­ja­las­sa ja asui koti­pi­tä­jäs­sään lähes koko ikän­sä, mut­ta oli luon­teel­taan maa­il­man­kan­sa­lai­nen. Sisar muis­taa hänet toi­me­li­aa­na ja topak­ka­na, aikaan­saa­va­na ihmi­se­nä sekä huu­mo­rin­ta­jui­se­na ja läm­pi­mä­nä, rin­nal­la kul­ke­nee­na iso­sis­ko­na. Rai­ja har­ras­ti nuo­re­na kil­paur­hei­lua ja kiin­nos­tus urhei­luun säi­lyi läpi elämän.

Rai­ja Tuu­liai­nen toi­mi Tuu­liai­sen sää­tiön toi­min­nan­joh­ta­ja­na ja hal­li­tuk­sen jäse­ne­nä sää­tiön perus­ta­mi­ses­ta vuo­teen 2009 asti. Tuol­loin hän siir­tyi sää­tiön hal­li­tuk­sen puheen­joh­ta­jak­si, jona hän toi­mi kuo­le­maan­sa asti. Sää­tiö ja luon­to oli­vat Rai­jal­le kuin per­heen­jä­se­niä. Rak­kau­den luon­toon jakoi myös hänen toi­nen avio­mie­hen­sä, Pert­ti Kan­gas­kolk­ka, joka jäi sisa­rus­ten, mui­den suku­lais­ten ja ystä­vien kans­sa kai­paa­maan Raijaa.

Rai­ja Tuu­liai­sen tes­ta­men­tin mukai­ses­ti Rai­ja ja Ossi Tuu­liai­sen sää­ti­öön perus­te­taan eril­li­nen Rai­ja Tuu­liai­sen rahas­to. Sen perus­tar­koi­tuk­se­na on tukea ensi­si­jai­ses­ti lemi­läi­sen luon­non, lii­kun­ta­pe­rin­teen ja kult­tuu­rin edis­tä­mis­tä. Koti­seu­tu oli Rai­jal­le rakas ja näil­lä pää­tök­sil­lään hän vah­vis­taa Lemin elin­voi­maa ja lemi­läis­ten hyvin­voin­tia pit­käl­le tulevaisuuteen.

Tuu­liai­sen sää­tiön yhtey­des­sä toi­mii myös eril­li­nen Ossi Tuu­liai­sen Lin­nea-äidin tes­ta­ment­tiin perus­tu­va, Lin­nea Tuu­liai­sen tes­ta­ment­tiin perus­tu­va rahas­to. Sen varoil­la tue­taan syr­jäy­ty­mi­sen ehkäi­syä eri­tyi­ses­ti nuor­ten parissa.